Suomenhevonen, ori
Syntynyt 09.11.2017 (5-vuotias) Rautias, ei merkkejä 150 cm Osaamistaso helppo A (ko) & 100 cm (re) Rekisterinumero VH00-000-0000 Omistaa Silbe VRL-14671, kasvattanut Susiraja Kilpailee esteratsastuksessa & kouluratsastuksessa |
ei meriittejä, ktk-kelp.
"Ajattelin Lissulta hevosta ostaessani, että susirajalaisilla on aivan turhaan... huonohko maine? Todellisuus tuntuikin erityisen ikävältä iskeytyessään päin kasvoja, kun pieni ja punainen Kettu alkoi muistuttamaan suloisen pikkuhevosen sijaan pirunsarvet päässä kulkevaa ratsutallien tuhoa. Siinä vaiheessa, kun ori rikkoi ensimmäisen karsinan ja sitä hoitavat ihmiset alkoivat hokemaan sen lähellä yhä vaan useammin ties mitä kettuja ja kirosanoja, ymmärsin, miksi Lissu oli sanonut Ketun minulle myydessään, että palautusoikeutta ei olisi."
Neljännessä polvessa -Tus -nimilinjaa jatkava Ketu-Tus, kotoisammin Kettu vaan, on juuri sitä, mitä susirajalaiselta hevoselta voi odottaa. Ori on sekoitus uhkarohkeaa sekä reikäpäistä luonnetta ja monia yllättävää kapasiteettia. Se ei ole nimestään poiketen hapan pessimisti, vaan ennemminkin tuhonhaluinen ja ilkikurinen, todellinen hevosmaailman sadisti. Kettu ei tunnu katuvan koskaan tekemisiään, vaikka aika usein olisi syytäkin. On oriin onni, että sillä on sekä hyvä suku että liikkeet, ilman niitä sen kylkeen olisi luultavasti painettu postimerkki, ja se olisi kaikista kasvattajien antamista kielloista huolimatta lähetetty takaisin Susirajaan.
Myönnetään, viimeisin lause saattoi olla vähän liioittelua – eihän pikkuinen jäynämestarimme aka Kettumme aivan toivoton tapaus ole. Kun sille antaa liukuhihnatuotannolla tekemistä, oriin mielenkiinto ei jaksa pysyä roskapönttöjen kaatelussa, vaan se on täysin kyvyllinen tekemään yhteistyötä käsittelijänsä kanssa. Tässä kaikessa on vain sellainen pieni sivuseikka, että edellinen lause kuuluu vain Ketun omistajan suusta. Ulkopuoliset ihmiset kipaisevat oriin karsinassa, saavat Ketun tahattomasti aiheuttaman mustelman jalkapöydällensä ja lähtevät pois sanoen: ”koko hevonen on itse yksi viattomia ihmisiä rikkova pönttö”. Kettu on kaikesta huolimatta ihan kiva hevonen, joka on vain vähän hulivili perusluonteeltaan, eikä se pelkää näyttää mielipiteitänsä niskaan herkänpuoleisesti painautuvilla korvillansa.
Ratsailta käsin Kettu on melko miellyttävä, kunhan se saa pysyä oman mukavuusalueensa sisäpuolella. Oriin kovasti vihaamat pohkeenväistöt sekä avotaivutukset saavat sen pukittelemaan vimmatusti, mutta pari napakkaa komennusta pitävät kyllä rautiaan ruodussa. Se ei ole sitä tyyppiä, jonka maailma kaatuu pienestä käskemisestä. Kettu ei ole paperista tehty poni, ei todellakaan. Oriin leipälaji tuntuukin olevan esteratsastus, sillä se ei leiskauttele komeita sulkuja pienellä pohkeen kosketuksella kylkeen, vaan harvinaisen laadukas putte tarvitsee vähän tiukempia käskyjä toimiakseen siististi koulupuolella. Joskus sille täytyy noitua ihan kunnolla, ennen kuin toivottu reaktio vaikkapa pidätteeseen tapahtuu.
Hypätessä Kettu saattaa olla vähän riehakas ja vallaton. Se on aina mukavan kevyt edestä, ja esteet saavat sen yrittämään aina parastaan, eikä suokki yritä esteradoilla pakoilla työntekoa laukkaamalla vauhdilla pois rikospaikalta. Ori toden totta nauttii hyppäämisestä, ja se ylittää rohkeasti kaikenlaiset esteet Titanicin upottaneen jäävuoren kokoisista oksereista pikkuisiin erikoisesteisiin. Ketulla on optimaalinen hyppytekniikka, ja ainut ongelma sen kanssa on hypätessä vauhti. Ori tuppaa protestoida pidätteitä muikeilla pukeilla, joissa ei jokainen Erkki kyydissä pysy. Tällöin sarjojen välit jäävät usein auttamatta ahtaiksi, joka tarkoitta automaattisesti puomia, jos toistakin. Välillä sitä tulee miettineeksi, että Ketunkin olisi hyvä opetella kieltämään, kun tarve vaatii. Toisinaan sitä kun mennään esteen läpi, koska oripoikamme ei tahtonut hidastaa pyynnöstä.
Kisapaikoilla Kettu on todellinen hörhö örveltäjä. Sitä ei aina huvittaisi keskittyä ihmisen antamiin tehtäviin, kun ulkopuolella olisi niin paljon mielenkiintoisia asioita, joita olisi ihan pakko päästä tutkimaan. Onneksi aika on tehnyt tehtävänsä, ja Kettu on alkanut kisarutiinin tullessa tutuksi rauhoittumaan kilpailuissa sen verran, että oriin kanssa toimivat kutakuinkin samat säännöt kuin kotitallillakin.
Myönnetään, viimeisin lause saattoi olla vähän liioittelua – eihän pikkuinen jäynämestarimme aka Kettumme aivan toivoton tapaus ole. Kun sille antaa liukuhihnatuotannolla tekemistä, oriin mielenkiinto ei jaksa pysyä roskapönttöjen kaatelussa, vaan se on täysin kyvyllinen tekemään yhteistyötä käsittelijänsä kanssa. Tässä kaikessa on vain sellainen pieni sivuseikka, että edellinen lause kuuluu vain Ketun omistajan suusta. Ulkopuoliset ihmiset kipaisevat oriin karsinassa, saavat Ketun tahattomasti aiheuttaman mustelman jalkapöydällensä ja lähtevät pois sanoen: ”koko hevonen on itse yksi viattomia ihmisiä rikkova pönttö”. Kettu on kaikesta huolimatta ihan kiva hevonen, joka on vain vähän hulivili perusluonteeltaan, eikä se pelkää näyttää mielipiteitänsä niskaan herkänpuoleisesti painautuvilla korvillansa.
Ratsailta käsin Kettu on melko miellyttävä, kunhan se saa pysyä oman mukavuusalueensa sisäpuolella. Oriin kovasti vihaamat pohkeenväistöt sekä avotaivutukset saavat sen pukittelemaan vimmatusti, mutta pari napakkaa komennusta pitävät kyllä rautiaan ruodussa. Se ei ole sitä tyyppiä, jonka maailma kaatuu pienestä käskemisestä. Kettu ei ole paperista tehty poni, ei todellakaan. Oriin leipälaji tuntuukin olevan esteratsastus, sillä se ei leiskauttele komeita sulkuja pienellä pohkeen kosketuksella kylkeen, vaan harvinaisen laadukas putte tarvitsee vähän tiukempia käskyjä toimiakseen siististi koulupuolella. Joskus sille täytyy noitua ihan kunnolla, ennen kuin toivottu reaktio vaikkapa pidätteeseen tapahtuu.
Hypätessä Kettu saattaa olla vähän riehakas ja vallaton. Se on aina mukavan kevyt edestä, ja esteet saavat sen yrittämään aina parastaan, eikä suokki yritä esteradoilla pakoilla työntekoa laukkaamalla vauhdilla pois rikospaikalta. Ori toden totta nauttii hyppäämisestä, ja se ylittää rohkeasti kaikenlaiset esteet Titanicin upottaneen jäävuoren kokoisista oksereista pikkuisiin erikoisesteisiin. Ketulla on optimaalinen hyppytekniikka, ja ainut ongelma sen kanssa on hypätessä vauhti. Ori tuppaa protestoida pidätteitä muikeilla pukeilla, joissa ei jokainen Erkki kyydissä pysy. Tällöin sarjojen välit jäävät usein auttamatta ahtaiksi, joka tarkoitta automaattisesti puomia, jos toistakin. Välillä sitä tulee miettineeksi, että Ketunkin olisi hyvä opetella kieltämään, kun tarve vaatii. Toisinaan sitä kun mennään esteen läpi, koska oripoikamme ei tahtonut hidastaa pyynnöstä.
Kisapaikoilla Kettu on todellinen hörhö örveltäjä. Sitä ei aina huvittaisi keskittyä ihmisen antamiin tehtäviin, kun ulkopuolella olisi niin paljon mielenkiintoisia asioita, joita olisi ihan pakko päästä tutkimaan. Onneksi aika on tehnyt tehtävänsä, ja Kettu on alkanut kisarutiinin tullessa tutuksi rauhoittumaan kilpailuissa sen verran, että oriin kanssa toimivat kutakuinkin samat säännöt kuin kotitallillakin.
i. Pikkuritus KTK-II
|
ii. Fiktion Pikku-Ruhtinas KTK-III ERJ-I KRJ-I SLA-I YLA1
|
iie. Taikakuun Pikku-Wuokko KTK-III KRJ-I
|
e. Ch Aivas-Tus KTK-II
|
ei. Runon Aamos KTK-II
|
eii. Runon Aamurusko KTK-II ERJ-I SLA-I* YLA1 KRJ-I
|
eie. Mäkisuon Heissulivei SLA-I KRJ-I
|
ee. Ch Järky-Tys KTK-II ERJ-I SLA-I* KRJ-I YLA1
|
eei. Silinterivintiö KTK-II ERJ-I
|
eee. Kummas-Tus ERJ-II SLA-I KRJ-I YLA2
|
0 jälkeläistä
s. 00.00.0000 // rotu-skp. Nimi // e. äiskä // om. Tuntematon Sotilas
s. 00.00.0000 // rotu-skp. Nimi // e. äiskä // om. Tuntematon Sotilas
Ei vielä kisa -tai näyttelymenestystä.
Ei vielä päiväkirjamerkintöjä tai valmennuksia.
kaikki materiaali © omistaja, ellei toisin mainita
kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, kiitos!
kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, kiitos!
virtuaalihevonen // sim-game horse